Lautakunta ehdotti kirjeessä, että Opetushallitus ryhtyisi selvittämään opetussuunnitelman mukaisen oppimateriaalin tilannetta kutsumalla koolle viittomakieltemme opetuksen ja tutkimuksen asiantuntijoita. Mikä on oppimateriaalien tilanne nyt vuotta myöhemmin?

Opetushallituksen pääjohtaja Minna Kelhä vastasi keskustelukutsuun antamalla Kuurojen Liitolle haastattelun lautakunnan esittämiä huolenaiheita koskien.

Opetushallituksen vastaukset

Peruskoulussa on oppiaine kaikille luokka-asteille nimeltään Viittomakieli ja kirjallisuus. Jos oppimateriaalia ei ole, miten tilannetta lähdetään ratkomaan?

– Kelhä: Oppimateriaalitilanne on todella huono eli oppimateriaalia ei ole. Vaikka oma kustantamomme tuottaakin oppimateriaalia juuri pienille kieliryhmille, myös sen toiminta perustuu liiketaloudellisuuteen. Suomalaisen ja suomenruotsalaisen viittomakielen kaltaiset pienemmät kielet eivät pysty kilpailemaan samoilla kriteereillä oppimateriaalituotannossa. Meillä on kaksi viittomakielen oppimateriaalia, joita taloudellisista syistä ei ole saatu valmiiksi. Tästä olemme erityisen pahoillamme. Heikoimmassa asemassa olevien kielten oppimateriaalituen pitäisi varmaankin kanavoitua kielen elvytyksen kautta, kuitenkin erillisrahoituksella.

Kuka päättää, millaista materiaalia tuotetaan?

– Kelhä: Viittomakielisen kouluyhteisön ja esimerkiksi Kuurojen Liiton näkemykset ovat keskeisiä tällaisissa valinnoissa. Nythän olisi tärkeintä saada keskeneräiset oppimateriaalit valmiiksi, ja käymme mielellämme neuvotteluja siitä, miten näiden aineistojen kanssa tulee toimia. Kuten vastauksessamme viittomakielten lautakunnan kirjeeseen totesimme, luovumme tarvittaessa oikeuksistamme, mikäli joku toinen taho pystyy hyödyntämään jo tehdyn työn.

Ehdotitte aiemmin erillisrahoitusta ja lisäresurssia. Kenen vastuulla on edistää näitä toimenpiteitä?

– Kelhä: Opetushallituksen tulee omalta osaltaan edistää toimenpiteitä. Me tarvitsemme sidosryhmiemme osaamista ja keskinäistä yhteistyötä siihen, mitä ja miten asioita tulee tehdä. Myös rahoitusmahdollisuuksia tulee miettiä yhdessä. Opetus- ja kulttuuriministeriöllä on tässä suuri rooli.

Viittomakieli äidinkielenä -opetuksen saantiin tarvitaan usein lääkärinlausunto, eli vamma määrittelee opetuksen saannin. Opetuksen saanti vaihtelee myös kunnittain. Mitä asialle tulisi tehdä?

– Kelhä: Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa todetaan, että viittomakielisille kuuleville annetaan viittomakielen opetusta mahdollisuuksien mukaan. Tämä ei sido koulutuksen järjestäjiä, mutta perusteiden hengen mukaisesti on tietysti väärin, että lääkärintodistuksesta on tullut käytännössä määrittävä tekijä, kuka saa opetusta ja kuka ei.

Viittomakieli ja kirjallisuus -oppimäärä on tarkoitettu viittomakielisille oppilaille, olivatpa nämä kuuroja, huonokuuloisia tai kuulevia.

Ovatko neuvottelut opetus- ja kulttuuriministeriön, Opetushallituksen ja viittomakielten sidosryhmien välillä jo käynnistyneet?

Kelhä: Nykyistä laajempaa yhteistyötä tarvitaan selvästi. Opetushallitus on neuvotellut viittomakielen lautakunnan kokouksessa lautakunnan lähettämän kirjeen sisällöstä. Nyt on sovittuna neuvottelu oikeusministeriössä toimivan viittomakieliasioiden neuvottelukunnan pääsihteerin kanssa. Opetushallituksen asiantuntijoilla on luonnollisesti viittomakieleen liittyviä kontakteja eri toimijoihin, muun muassa Kuurojen Liittoon. Yhteistyön tehostamiseksi voisi olla käytännöllisintä perustaa Opetushallitukseen meidän hallinnonalaamme liittyvien asioiden viittomakielten ajankohtaistyöryhmä.

Seuraavat askeleet

Kuurojen Liitto kannattaa ajatusta viittomakielten ajankohtaistyöryhmästä ja tapaa mielellään pian asiassa Opetushallituksen edustajia. Tiedotamme asiasta heti seuraavien askelien myötä lisää.