Viittomakieliset voivat olla kuuroja, huonokuuloisia tai kuulevia. Jotkut oppivat viittomakielen jo kotona kuuroilta vanhemmiltaan. Suurin osa kuuroista syntyy kuitenkin kuuleville vanhemmille, jolloin ensikosketus viittomakieleen tulee perheen ulkopuolelta. Myös kuulolaitetta tai sisäkorvaistutetta käyttävät voivat olla viittomakielisiä. Kuurojen vanhempien kuulevista lapsista käytetään myös englanninkielestä poimittua lyhennesanaa CODA tai coda (child of deaf adult).
Kuuroja voi kutsua sekä kuuroiksi että viittomakielisiksi. Yhteisön ulkopuoliset varovat joskus aivan turhaan sanan kuuro käyttöä. Kuurojen yhteisössä se koetaan neutraaliksi sanaksi. Sitä vastoin nimitykset kuulovammainen ja vanhakantainen ilmaus kuuromykkä voidaan kokea loukkaavina.
Viittomakielisten lukumäärää voidaan arvioida eri tavoin. Viittomakieliset itse arvioivat, että Suomen viittomakieliä käyttää 4000–5000 kuuroa tai huonokuuloista ja 6000–9000 kuulevaa. Viittomakielen voi ilmoittaa äidinkielekseen väestötietojärjestelmään. Vuoden 2014 loppuun mennessä suomalaisen tai suomenruotsalaisen viittomakielen on ilmoittanut äidinkielekseen yli 500 henkilöä.