Minusta on hienoa, että Suomessa tehdään laadukkaita TV-ohjelmia. Suomalaiset ohjelmat – olivatpa ne saippuasarjoja, jännäreitä, draamoja tai tosi-tv:tä – tarjoavat näköalan suomalaiseen yhteiskuntaan ja meille merkityksellisiin asioihin. Toki joukossa on paljon ihan puhdasta hömppääkin, joka kuitenkin usein tarjoaa tervetullutta vaihtelua päivän synkkiin uutisiin.
Mutta oletko koskaan kiinnittänyt huomiota siihen, että Yle on ainoa, joka lisää tekstitykset vakiona myös suomenkielisiin ohjelmiinsa, kun taas muut ohjelmien tarjoajat jättävät suomenkieliset sisältönsä monesti kuuroille saavuttamattomiksi?
Katsoin hiljattain suomalaisesta suoratoistopalvelusta uutuussarjaa, jonka ajattelin kiinnostavan myös kuuroja vanhempiani. Olin tyrmistynyt huomatessani, että sarjan ruotsin-, viron- ja englanninkieliset osuudet oli tekstitetty, mutta suomeksi puhuttuja osuuksia ei. Vanhempani eivät sellaisenaan sarjaa pystyneet katsomaan. Ei tunnu reilulta.
On surullista, että Suomen kuurot ovat paremmin perehtyneet esimerkiksi amerikkalaiseen kuin suomalaiseen kulttuuriin, vaikka he ovatkin osa meidän yhteiskuntaamme.
Ville Anttila
kuurojen vanhempien kuuleva lapsi
