Tiekartta on viittomakielialan järjestöjen yhteinen asiakirja, johon on koottu totuus- ja sovintoprosessia koskevia tavoitteita, odotuksia ja myös kynnyskysymyksiä. Viittomakielisen yhteisön antama hyväksyntä totuus- ja sovintoprosessille on välttämätön lähtökohta koko prosessin toteutumiselle.

Perimmäisenä ajatuksena on, että tiekartan avulla löydämme tien kohti sovintoa ja viittomakielinen yhteisö tunnustetaan ja hyväksytään aidosti osaksi suomalaista yhteiskuntaa.

Kuurojen Liiton hallitus hyväksyi 2016 esityksen viittomakielisiin kohdistuneista historiallisista vääryyksistä, joita valtion tulisi pyytää anteeksi. Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmaan (2019) on kirjattu, että valtioneuvosto käynnistää valtiollisen sovintoprosessin kuuroihin kohdistuneista oikeudenloukkauksista Suomen historiassa. Valtioneuvosto tilasi ensin selvityksen, jonka tarkoituksena oli luoda tietopohjaa sovintoprosessin jatkolle ja sitä koskevalle päätöksenteolle.

Liiton yhdistyskiertueella (2022) jäsenistö toi esille valtiollisen anteeksipyynnön tärkeyden ja antoi tukensa prosessin jatkolle.

Valtio selvittää viittomakielisiin kohdistuneita vääryyksiä, lisää yleistä tietoisuutta viittomakielisten historiasta, etsii sovitusta/sovintoa sekä estää ettei vääryyksiä enää tapahtuisi.

Yhteisön on mahdollista saada anteeksipyyntö, hyvityksiä sekä löytää sovinto. Valtion korjaavilla ja yhdessä sovituilla toimenpiteillä varmistetaan, etteivät syrjivät käytännöt enää jatku tulevaisuudessa ja viittomakielisten palvelut paranevat. Asenteet viittomakielisiä kohtaan muuttuvat myönteisimmiksi viittomakielisten historian ja nykytilan ollessa yleisemmin tiedossa.

Kyseessä on valtiollinen prosessi, jonka toisena osapuolena ovat viittomakielisten omat järjestöt Kuurojen Liitto ry, Suomen Kuurosokeat ry, Suomen kuurojen historiaseura ry ja Finlandssvenska teckenspråkiga r.f. Järjestöt ovat mukana neuvottelemassa prosessia koskevasta rakenteesta, mallista, henkilövalinnoista ja mandaatista.

Järjestöt muodostavat prosessia koskevat kantansa yhdessä sekä käsittelevät prosessin etenemistä järjestöjen omien päätöksentekojärjestysten mukaisesti.

Erityisinä kynnyskysymyksinä on mm. viittomakielialan järjestöjen mukanaolo ja prosessin avainhenkilöiden kuurojen kulttuurin ja viittomakielen tuntemus sekä viittomakielen taito. Psykososiaalinen tuki tulee järjestää ensisijaisesti viittomakielellä.

Prosessista tulee tiedottaa molemmilla kansallisilla viittomakielillä. Lisäksi prosessiin on varattava riittävät resurssit.

Mandaatti on valtion ja viittomakielisen yhteisön välinen sopimus totuus ja sovintoprosessista. Se on prosessia ohjaava asiakirja, jonka valtio ja järjestöt neuvottelevat yhdessä.

Resurssit tulee huomioida tarkasti, jotta prosessi aidosti osallistaa viittomakieliset sekä huomioi mm. viittomakieliset käännökset, tiedotuksen, psykoterapiapalvelun ja tulkkauksen.

Järjestöt suosittelevat komissiomallia tai muuta mallia, jonka viittomakieliset kokevat itsellensä sopivaksi. Järjestöt kannattavat, että valtioneuvoston kanslia vastaa totuus- ja sovintoprosessin koordinaatiosta.

Komissaarien tai edustajien nimittämisessä yhteisöllä tulee olla keskeinen rooli.

Tavoitteita ovat mm. symbolinen anteeksipyyntö valtiolta, yksilölliset ja kollektiiviset korvaukset, tietoisuuden lisääntyminen ja kuurojen itsemääräämisoikeuden vahvistaminen. Lisäksi tarvitaan
virallinen toimielin viittomakielisille.

Viittomakielinen yhteisö tarvitsee myös riittävää resurssointia sekä parempia ja saavutettavampia palveluita.