Helsingin kaupungin viestintäjohtaja Liisa Kivelä avaa (HS Mielipide 24.10.) Helsingin kaupungin linjauksia koskien viittomakielisille suunnattua kriisiviestintää. Aiheesta keskustelun avasi aiemmin Pirkko Johansson omalla mielipidekirjoituksellaan (HS Mielipide 22.10.). Helsingin kaupungin korona-aiheisiin tiedotustilaisuuksiin ei olla useista pyynnöistä huolimatta saatu viittomakielen tulkkausta. Myös Helsingin Kuurojen Yhdistys on ollut asiassa yhteydessä kaupunkiin, mutta selkeää syytä tulkkauksen puuttumiselle ei olla saatu. Vastausten perusteella tuntuu, että kaupunki on päättänyt kriisiviestinnässään noudattaa lakien ja suositusten minimitulkintaa. Mitään erityistä tai pakottavaa syytä tähän linjaukseen ei ole ilmennyt.

Tulkkauksen puuttumisen perusteluna viestintäjohtaja Kivelä esittää kirjoituksessaan mm. viittomakielilakia (359/2015), jossa hänen mukaansa ei ole tarkkaa määritelmää kuntatason viittomakielisestä viestinnästä. Haluamme muistuttaa, että laki sisältää § 3 viranomaisille velvoitteen edistää viittomakieltä käyttävien oikeutta saada tietoa omalla kielellään. Kivelä perustelee linjausta lisäksi kaupungin verkkosivujen AA-tasolla. Kriisiviestinnässä ei voi kuitenkaan käyttää samoja kriteerejä kuin verkkosivujen saavutettavuusvaatimuksissa. Vertailukohtana toimisi pikemminkin valtioneuvoston oma suositus siitä, että kansalaisia koskevissa kriisitilanteissa tiedotustilaisuudet tulkataan vähintään suomalaisella viittomakielellä.

Keväällä koronatilanteeseen liittyvä kriisitiedotus toteutettiin pääasiassa hallituksen tiedotustilaisuuksina, jotka olivat kaikki viittomakielelle tulkattuja. Tässä nykyisessä toisen aallon vaiheessa tiedotus on siirtynyt yhä enemmän paikalliselle tasolle, ja esimerkiksi Turussa kaupungin korona-aiheiset tiedotustilaisuudet on kiitettävästi toteutettu viittomakielelle tulkattuna. On selvää, että kriisiviestintä ei toimi tilanteessa, jossa osa kaupunkilaisista saa tiedon mahdollisesti vasta 14 vuorokauden kuluttua. Ja kuten viestintäjohtaja itsekin toteaa, kirjoitettu kieli on erityisesti syntymäkuuroille viittomakieltä äidinkielenään käyttäville aina vieras kieli eikä siis korvaa omakielistä tiedonsaantia.

Kaupungin keskitetysti toteuttamaa viittomakielen tulkkausta puoltavat edellä mainittujen syiden lisäksi myös käytännön järki ja taloudelliset tekijät. Ei ole kenenkään etu, että verkkolähetyksen seuraamista varten tilattaisiin samanaikaisesti jopa satoihin eri osoitteisiin henkilökohtaista tulkkausta. Viittomakielelle tulkattua tilaisuutta voisivat jälkikäteen katsoa myös esimerkiksi yhdistyksellä ne, jotka ovat verkkoviestinnän ulkopuolella.

Mikään ei estä Helsingin kaupunkia toteuttamasta lain edistämisvelvoitetta ja turvaamasta viittomakielisten tiedonsaantia kriisitilanteissa, kyse on lopulta vain tahdosta. Kaupungin nykylinjaus on yhdenvertaisuuslain näkökulmasta syrjintää, ja jättää koronan kiihtymisvaiheessa viittomakieliset kuurot ilman kriisitiedotusta. Linjaus vaarantaa sekä kuurojen että muiden kaupunkilaisten terveyden.

Markku Jokinen, toiminnanjohtaja, Kuurojen Liitto
Martin Aro, puheenjohtaja, Helsingin Kuurojen Yhdistys