Kuurojen Liitto haluaa kiittää kokemuksistaan kertonutta Tuulia Harjunmaata rohkeudesta ja avoimuudesta tuoda esiin oma näkökulmansa. Jokaisella on oikeus kertoa oma tarinansa ja kokemuksensa. Lisäksi haluamme täydentää muutamia artikkelissa esille tuotuja asioita.  

Artikkelissa nostetaan esille ristiriitoja, joita lääketieteellisen näkökulman sekä kielellisen ja kulttuurisen näkökulman välillä on. Viittomakielisen yhteisön historian ymmärtäminen on tärkeää, kun tarkastellaan kuuroutta ja kuulovammaisuutta identiteetin muodostumisen kannalta. Kuuroutta on kautta aikojen yritetty “parantaa” ja monet vanhemmat kuurot ovat eläneet ajan, jolloin viittomakielen käytöstä on rangaistu. Viittomakieliset kuurot on usein sivuutettu kysymyksissä, jotka liittyvät heidän oman elämänsä ja ”normaaliutensa” määrittelyyn.

Viittomakieliset itse kokevat viittomakielen olevan luonnollinen osa omaa identiteettiään sekä avain sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja tavalliseen arkeen. Jopa kuulon puuttuminen koetaan omaksi normaaliksi –  tätä näkökulmaa ei ympäristön aina ole helppo ymmärtää. Se, että kuuroilla on oma rikas kulttuurinen yhteisö, on myös monelle vierasta.

Lääketieteellisestä näkökulmasta jää usein uupumaan identiteetin ja kulttuurin merkitys. Viittomakielellä tai viittomakielisellä kulttuurilla ei ole nähty, erityisesti kuntoutuksen alkuvuosina, mitään merkitystä. Vanhempia on jopa kielletty viittomasta kuuroille lapsilleen. Tämä vastakkainasettelu on aiheuttanut monenlaisia törmäyksiä ja kitkaa.

Viime vuosina Kuurojen Liitto ja sen kumppanijärjestöt ovat pyrkineet purkamaan asenteellisia esteitä. Keskitymme rakentamaan siltoja, jotta kuurot ja kuulovammaiset lapset sekä heidän perheensä pääsisivät monipuolisen tiedon äärelle ja löytäisivät toisensa. Kokemus kahden maailman rajoilla tai välissä olemisessa ei ole viittomakielisille kuuroillekaan vieras. Järjestöjen yhteinen halu on vahvistaa lasten mahdollisuuksia täysimääräiseen kasvuun ja kehittymiseen.

Tämä halu yhteistyöhön on syntynyt havainnoista ja kokemuksista, joista kuurot ja kuulovammaiset ovat kertoneet. Lapsilla ja heidän perheillään on voimakas tarve vertaistukeen niin kokemusten jakamisen kuin palveluviidakossa selviytymisen vuoksi. Perheet eivät saa jäädä yksin kamppailemaan erilaisten käsitteiden ja näkökulmien ristivedossa.

Vastakkainasettelusta on aika siirtyä kokonaisvaltaiseen näkemykseen, joka tukee lapsen viitotun ja puhutun kielen sekä tasapainoisen persoonallisuuden kehitystä. Tarvitsemme yhteiskunnallista keskustelua kuntoutuksen monipuolisuudesta, avoimuutta sekä aitoa halua ymmärtää toisiamme. Yhteiskunnan tulee kantaa vastuu tässä asiassa. Tämän vuoksi peräänkuulutamme kuntoutuksen nykytilan arviointia sekä yhteistyötä edistävän keskustelun aloittamista.

Viittomakieliseen yhteisöön on aina kuulunut niin kuuroja, huonokuuloisia kuin kuuleviakin. Lääketieteellinen määritelmä kuuroudelle on tila, jossa henkilö ei ns. kuule mitään. Viittomakieliset itse sisällyttävät kuurouden käsitteeseen visuaalisen elämäntavan ja viittomakielen käytön, koska kieli ja siihen liittyvä kulttuuri ovat ihmisen identiteetin peruskiviä. Vähemmistöryhmien oma identiteetti voi kieltä osaamattomille tuntua joskus myös poissulkevalta, vaikka tämä ei olisi ollut tarkoitus.

Kuurojen Liitto on kaikille viittomakielisille, viittomakieltä käyttäville ja viittomakielistä kiinnostuneille avoin kattojärjestö. Toimintaamme ovat lämpimästi tervetulleita kuurot, huonokuuloiset, sisäkorvaistutetta käyttävät ja codat. Lisätietoja liiton toiminnasta ja erilaisista palveluistamme oheisista linkeistä.