Nykyisen vammaispalvelulain ongelma on ollut ns. harkinnanvaraisuus, että viime kädessä kunta on saanut päättää, annetaanko opetusta vai ei. Yleinen havaintomme on, että viranomaisten tietoisuus kielellisistä oikeuksista on ohutta.

Viittomakieltä tarvitsevien lasten tilanne on tällä hetkellä heikko. Vain alle 10 % kuuroista ja kuulovammaisista lapsista syntyy perheeseen, jossa jo viitotaan. Yli 90 % kuurojen ja huonokuuloisten lasten vanhemmista ei siis osaa viittoa lapsensa kanssa, ja vain pieni osa heistä saa viittomakielen kotiopetusta. Suurimmalle osalle tarjotaan tukiviittomien opetusta, osa opettelee viittomakieltä itsenäisesti sanakirjasta tai videoilta, osa ei ole päässyt lainkaan tekemisiin viittomakielen kanssa.

Lakiesityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 191/2022, s. 179) tuodaan esille perustuslakivaliokunnan kanta asiaan: ”jokaiselle lapselle ja hänen perheelleen on turvattava mahdollisuudet saada riittävästi viittomakielen opetusta niin, että lapsen oikeus omaan kieleen toteutuu ja koko perheelle luodaan mahdollisuudet toimivaan vuorovaikutukseen yhteisen kielen avulla” (PeVM 10/2014 vp). Tämä toimeksianto viittaa vammaispalvelulakiin, joka on lainsäädännössämme ainoa laki, jossa lapsen oikeudesta viittomakieleen säädetään.

Useissa kunnissa käytäntönä on ollut, että viittomakielen opetusta varten vammaispalveluille on pitänyt toimittaa lääkärin puoltava lausunto. Aiheeseen liittyen yhdenvertaisuusvaltuutettu on antanut kanteluasiassa suositukset yliopistosairaaloiden kuulokeskuksille siitä, että niiden on kuulon kuntoutuksen osana mahdollistettava viittomakielen oppiminen kuulovammaisille lapsille. Viittomakielet ja puhutut kielet ovat samanarvoisia eikä sisäkorvaistutteen valitseminen kuulon apuvälineeksi saa johtaa siihen, että lapselta evätään mahdollisuus hänen yksilöllisiä tarpeitaan toteuttavaan kieleen. Uuden vammaispalvelulain tulee olla linjassa em. suosituksen kanssa ja vastata palvelutarpeeseen yhdenvertaisesti koko maassa mahdollisimman pian.

Kuurojen Liitto ry:n antamat asiantuntijalausunnot lainvalmistelun aikana ovat nähtävissä lausuntopalvelussa sekä eduskunnan verkkosivulla. Kuulo- ja viittomakielialan järjestöt ovat toimittaneet sosiaali- ja terveysministeriöön lainvalmistelijoille tukimateriaalia yhteisen kannanoton muodossa ja vieneet yhteistä viestiä eteenpäin kuulemistilaisuuksissa, joita vammaispalvelulain valmistelun yhteydessä on järjestetty.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen tarjoamisesta viittomakielellä tai viittomakielen tulkkauksen välityksellä säädetään laissa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä (612/2021, 4–5 §).