Suomeen on tähän mennessä paennut noin kymmenen kuuroa, joista kahdeksan opiskelee Kuurojen kansanopistolla suomen kieltä ja viittomakieltä. Lisäksi Kuurojen Liitto on perustanut koordinaatioryhmän pakolaisia varten.

Johtaja Helena Torboli Kuurojen Liitosta on mukana liiton perustamassa koordinaatioryhmässä, joka on tarkoitettu auttamaan ukrainalaisia kuuroja pakolaisia. Koordinaatioryhmä muodostuu liiton viestinnän, varainhankinnan ja aluetyön lisäksi Kuurojen kansanopiston edustajista.

– Koordinaatioryhmä varmistaa, että pakolaiset saavat asianmukaista viittomakielistä palvelua, tähdentää Torboli. 

Ryhmä keskittyy viestintään, pakolaisten kotouttamiseen Kuurojen kansanopiston kanssa sekä kotimajoitusten välittämiseen. Pakolaisille järjestetään yhteistyössä kuurojen yhteisön kanssa vapaa-ajan aktiviteetteja. 

– Oppimiamme asioita voi hyödyntää muidenkin pakolaisten kanssa tulevaisuudessa, etenkin tulkkausjärjestelyiden suhteen.

Suomalaiset voivat auttaa monin tavoin: vapaaehtoistoiminnalla, viemällä ukrainalaisia kuurojenyhdistykselle, harrastuksiin tai muihin kuurojen tapahtumiin. Kotimajoitusta voi tarjota, mutta sen suhteen kannattaa selvittää käytännön asiat tarkasti. Loma-aikoina pakolaisia voi kutsua esimerkiksi kesämökille käymään. Lisäksi pakolaisten kanssa voi soitella videopuheluja ja näin tarjota keskustelua ja tukea. 

Kuurojen kansanopistossa täysi ryhmä

Kuurojen kansanopiston opettaja Maria Kursi kertoo, että kansanopistolla opiskelee parastaikaa kahdeksan ukrainalaisen opiskelijan ryhmä. 

– Tällä hetkellä ryhmä on täysi. Mikäli tulee lisää opiskelijoita, mietimme lisäresursseja ja toisen ryhmän perustamista. 

Tällä hetkellä kansanopisto tarjoaa myös joillekin pakolaisille väliaikaismajoituksen asuntolasta. 

Yksi opiskelijoista on Igor Hryshchenko, joka on kotoisin Kiovasta. Hän saapui Suomeen erinäisten vaiheiden jälkeen maaliskuun alussa.

– Pakenin ensin Tshernobyliin sukulaisten luo. Naisystäväni Anna lähti edellä Suomeen, ja minä tulin perässä kuuron veljeni perheen kanssa, kertoo Hryshchenko. 

Hryshchenko ajoi kaksi vuorokautta yhtä soittoa Suomeen. Entuudestaan hän tiesi Suomesta vain vahvan jääkiekkokulttuurin, mutta ei ollut ennen käynyt maassa.

Päivä kerrallaan

Viittomakielinen seurakunta tarjosi asunnon Hryshchenkon perheelle, ja kansanopisto on auttanut paljon. Tästä Hryshchenko on kiitollinen. 

– Nyt opiskelen suomen kieltä ja viittomakieltä kansanopistossa. Vaikka uuden oppiminen on mukavaa, sota varjostaa mieltä koko ajan. Mieli ei ole korkealla, kuvailee Hryshchenko. 

Hryshchenko seuraa tarkasti kotimaansa uutisia, niin viitottuja kuin kirjoitettujakin. Tulevaisuudesta ei kukaan tiedä. 

– Ukraina on monin paikoin pommitettu maan tasalle ja tuhottu. Vaikka sota loppuisi, sen jälkeen pitää katsoa, millaiset tuhot kotona on ja voimmeko palata sinne. Päivä kerrallaan, päättää Hryshchenko.