Maria Kursi haastatteli selvitykseen yhteensä 12 henkilöä. Heistä viisi osallistui ryhmähaastatteluun ja seitsemän yksilöhaastatteluihin eri puolilta Suomea. Haastateltavat olivat iältään 65–81-vuotiaita.

Haastatteluista syntyi selvitys viittomakielisten ikäihmisten yksinäisyyden kokemuksista, mitä ei ole aiemmin tutkittu ja sanoitettu. Kartoituksen tulokset on koottu Viitottu yksinäisyys − Harvoin pääsee juttelemaan viittoen -raporttiin. Raportin pääsee lukemaan sähköisessä muodossa oheisesta linkistä. Raportin lisäksi hankkeessa tuotettiin kaksi videota, jotka ovat katsottavissa Youtubessa. Linkit löytyvät tekstin vierestä.

Haastateltavilta kysyttiin, miltä yksinäisyys heistä tuntui. Moni haastateltava kuvaili kokemuksiaan elävästi ja sanattomasti niin, että kokemukset ja niiden aiheuttama tunnetila välittyi ilmeiden, kehonkielen ja tekemisistä kertomisen kautta.

Yksinäisyyttä koetaan sekä kuulevien että viittomakielisten keskellä. Kuulevien kanssa kielimuuri voi aiheuttaa yksinäisyyttä, viittomakielisten kanssa taas yhteisön hierarkkisuus saattaa saada ihmiset tuntemaan olonsa ulkopuolisiksi.

Mitä tehdä jos on yksinäinen?

Keinoina yksinäisyyteen mainittiin esimerkiksi oma aktiivisuus ja asenne, vastavuoroisuus, konkreettinen tekeminen, viittomakieliset tapahtumat ja muista huolehtiminen.

Yksinäisyyden kokemusten lievittämisen pohtimiseen on tärkeä ottaa viittomakieliset iäkkäät mukaan. Voimavaralähtöisen lähestymistavan mukaan iäkkäät ihmiset itse monesti löytävät ratkaisun avaimet, kun heitä kannustetaan, rohkaistaan ja
motivoidaan.

Kartoituksen tuloksia hyödynnetään muun muassa Vanhustyön keskusliiton Ystäväpiiri-toiminnan kehittämistyössä.

Katso videolta Maria Kursin haastattelu. Video on tekstitetty suomeksi.