Suomen hallitusohjelmassa luvataan käynnistää sovintoprosessi kuuroihin kohdistuneista oikeudenloukkauksista. Kyseessä on valtiollinen prosessi, mutta se ei suinkaan kuulu yksin valtiolle – ilman viittomakielisen yhteisön hyväksyntää sillä ei ole onnistumisen mahdollisuuksia. Professori emerita Sirkka Ahosen mukaan totuus- ja sovintokomitean perustamalla valtio antaa kansanryhmille tilaisuuden kertoa kokemistaan vääryyksistä ja ilmaista katkeruutensa. Totuus- ja sovintokomitea voi edistää keskinäistä vuoropuhelua, mutta samalla edellytyksenä on myös valtion vahva sitoutuminen sekä vähemmistöryhmän aito osallistaminen sekä halu olla mukana.

Totuus- ja sovintokomissioita ei ole totuttu käyttämään Suomessa. Suomessa onkin välillä ”irvailtu”, että täällä harjoitetaan pikemminkin unohduksen kuin muistamisen politiikkaa. Yhtenäiskulttuurissa ei ole ollut sijaa vähemmistöasioille. Maailmalla totuuskomissioita sen sijaan on ollut jo kymmeniä: mm. Etelä-Amerikassa, Etelä-Afrikassa, Kanadassa ja myös muissa Pohjoismaissa. Totuus- ja sovintokomissioinstituutio yleistyi 1980-90-luvuilla. Kuuluisin komissio on toiminut Etelä-Afrikassa apartheid-ajan eli rotuerottelun ihmisoikeusrikkomusten selvittämisessä 1990-luvulla.

Totuus- ja sovintoprosessit Suomessa

Totuus- ja sovintoprosessien avulla on käsitelty historiassa tapahtuneita vääryyksiä, tuotu monesti vaikeita ja vaiettujakin asioita esille ja laajempaan tietoisuuteen sekä pyritty estämään, ettei vääryyksiä tapahtuisi uudelleen. Totuuskomissiot perustetaan valtion toimesta ja ne keskittyvät työssään johonkin historiallisesti rajattuun ajanjaksoon. Muutos menneisyyden kansallisessa käsittelyssä on nähtävissä, sillä ensimmäinen totuus- ja sovintokomissio on asetettu Suomessa loppuvuodesta 2019. Se koskee saamelaisten totuus- ja sovintoprosessia. Komission jäsenten nimitys on tällä hetkellä vielä kesken ja hieman viivästynyt alkuperäisestä aikataulusta koronapandemian vuoksi.

Myös viittomakielisten prosessi on nyt askeleen lähempänä ensimmäistä vaihetta, sillä oikeusministeriö on tilannut selvityksen tutkimusyhteisöltä, jonka on tarkoitus käynnistää tutkimus kuuroihin kohdistuneista oikeudenloukkauksista 1900-luvulla Suomessa. Hanke alkaa kesäkuussa 2020 ja sen on tarkoitus päättyä vuoden 2021 loppuun mennessä. Työ ei voi kuitenkaan päättyä selvityksen valmistumiseen, vaan jo nyt on aiheellista pohtia, olisiko viittomakielisille mahdollista perustaa vaikkapa vastaava totuus- ja sovintokomissio kuin on perustettu saamelaisille? Sen tehtävänä olisi kuulla riippumattomana ja arvovaltaisena tahona viittomakielisiä ja heidän kokemuksiaan. Työn avulla voidaan selvittää laajasti eri teemoja: pakkosterilointeja, opetusta, viittomakielen kieltämistä, terveydenhuoltoon liittyviä kysymyksiä, viittomakieleen ja kulttuuriin liittyviä stigmoja sekä syrjintää.

Sovintoprosessi vai totuus- ja sovintoprosessi?

Hallitusohjelmassa käytetään käsitettä sovintoprosessi. Kuurojen Liiton työryhmä on tuonut esille, että olisi huomattavasti johdonmukaisempaa käyttää jatkossa käsitettä totuus- ja sovintoprosessi, koska se on kansainvälisesti tunnettu ja vakiintunut käsite ja onhan saamelaistenkin prosessi nimetty totuus- ja sovintoprosessiksi Suomessa. Vaikka sovinto ja eheytyminen ovat prosessin kannalta keskeisiä tavoitteita, on oikeilla käsitteillä ja nimeämisellä tärkeä merkitys. Totuus saattaa sanana kalskahtaa mahtipontiselta sekä jopa siltä, että yritetään lukita yksi käsitys historian tulkinnasta. Tässä yhteydessä se tulee pikemminkin ymmärtää siten, että tavoitteena on saada käsitys siitä, mitä on tapahtunut ja lisättyä ymmärrystä pitkään vaietuista asioista, joita viittomakielinen yhteisö on kantanut mukanaan. Tieto ja ymmärrys luo pohjan sovittelulle sekä sovinnolle.

Viittomakielisten prosessi ei voi olla puolinainen muista ”sovintoprosesseista” – totuus kuuluu myös viittomakielisille.