Savolainen päällysmies on poissa

15. maaliskuuta jätti tämän maailman taakseen Esa Kauppinen, kuurojen järjestötoiminnan karismaattinen moniottelija. Hän oli vuosikymmenten ajan tuttu näky vuosikokouksissa, neuvottelupäivillä, kulttuuripäivillä ja urheilutapahtumissa.

Esa Kauppinen syntyi aivan talvisodan kynnyksellä 9.11.1939 Pohjois-Savossa sonkajärveläisen maanviljelijän pojaksi. Hän kuuroutui lapsena, mistä jäi muistoksi luontainen suomen kielen taito. Myöhemmin elämässä Kauppinen hyödynsi kielitaitoaan edistämällä kuurojen asiaa.

Kuopion kuuromykkäinkoulun käytyään pitkä, vaalea ja vilkas nuorukainen hakeutui sinne minne moni muukin: Turun kuurojen ammattikouluun. Siellä hän opiskeli muurariksi, mutta muurarin töitä hän ei tehnyt päivääkään. Sen sijaan hän rakensi perustaa paljon tärkeämmille asioille, kuurojen asioille. Esa Kauppinen ehti pitkän elämänsä aikana työskennellä lähes kaikissa kuurojen alan järjestöissä: Kuurojen Liitossa järjestöohjaajana, Suomen Kuurojen Urheiluliitossa toiminnanjohtajana ja Kuurojen Palvelusäätiössä palvelukeskus Runolan vapaa-ajanohjaajana.

Ensiaskelet järjestötoimintaan Esa Kauppinen otti Turussa 1950-luvulla, kun hänet valittiin kuurojen ammattikoulun oppilaskunnan puheenjohtajaksi. Se oli alkua pitkälle ja värikkäälle luottamustoimien listalle. Kauppinen toimi puheenjohtajana mm. Helsingin kuurojen yhdistyksen nuortenkerhossa, Helsingin kuurojen urheiluseura Herossa sekä Oulun kuurojen yhdistyksessä. Hän oli myös Vaasan kuurojen urheiluseura Wellaksen sihteeri. Kuurojen Liiton hallituksessa hän toimi vuosina 1974–1979. Suomen Kuurojen Urheiluliiton puheenjohtajana Kauppinen oli vuoden verran 1977.

Kauppinen oli dramaattinen ja vaikuttava esiintyjä, joka hurmasi yleisönsä. Hänet nähtiin monet kerrat kulttuuripäivien lavalla, milloin runonlausujana, milloin tanhuamassa tai näyttelemässä. Paikkansa kuurojen teatterihistoriassa hän lunasti 1970-luvulla roolillaan legendaarisena pastori Jussilaisena Kaisu Korhosen ohjaamassa näytelmässä. Tuolloin ohjaaja Korhonen neuvoi Kauppista olemaan roolissa vain oma itsensä. ”Millainen?” ihmetteli Kauppinen. ”Savolainen piällysmies tietysti”, tokaisi Korhonen.

Loppuvuodesta 1989 Esa Kauppinen tuli järjestöohjaajaksi Kuurojen Liiton Pohjois-Suomen aluetoimistoon. Hän valmistautui työhön hankkimalla ajokortin 50-vuotiaana. Se oli hyvä, sillä pohjoisen kuurot pitivät Kauppisesta ja hänen rennon rempseästä tyylistään. Ei ollut sellaista pulmaa, jota järjestöohjaaja Kauppinen ei olisi osannut ratkaista. Kuurojen Liitossa Esa Kauppinen viihtyi eläkevuosiinsa saakka. Välillä hän piipahti Kuurojen Palvelusäätiön puolella tekemässä pikaisen kartoituksen Pohjois-Suomen kuurojen tilanteesta. Pohjoinen oli muutenkin Kauppiselle mieluisaa seutua: hän oli intohimoinen vaeltaja ja kalastaja.

Enää ei Esa Kauppista, savolaista päällysmiestä, nähdä siellä, missä hänet on totuttu näkemään. Jäljellä on vain läheisten kaipaus, johon yhtyy koko Suomen viittomakielinen yhteisö.

Ja viimein, ja viimein
yö ylhä tähtisiimein
sua saattaa, nurmen nukkujaa
luo tummain kuusien.

(Yrjö Jylhä: Vaelluslaulu)

Salla Fagerström