Ei ole helppoa opiskella viimeistä vuotta, kun paniikki leviää opiskelijoiden keskuudessa ja samaan aikaan myös tulkkausalalla kuohuu. Tietoa kuulee milloin mistäkin. Uutisista, lehdistä, tulkkien yhteisöstä, asiakkailta ja monista sosiaalisen median kanavista.

Epävarmuus on oikeastaan se pahin tunne, joka vyöryy mielen sopukoihin kuin ylitse vuotava pato. Huhupuheitakin olemme saaneet kuuleviin korviimme, mutta myös sitä ajankohtaista faktaa, joka pistää miettimään. Kaikkea ei kannata eikä saa uskoa, vaan helpoin ja rauhoittavin tapa on tarkistaa asiat. Kelan sivuilta on löydettävissä melko huonosti konkreettista tietoa päätöksistä ja siitä, miten asiat tulevat vaikuttamaan tulkkiopiskelijoihin. Luotettavaa tietoa olemme saaneet koululta ja työelämässä olevilta tulkeilta.

Vuoden alusta on otettu käyttöön uusi tulkkilista. Tämä tarkoittaa sitä, että tulkkauspalvelun käyttäjät saavat määrätä listalleen tulkit, joita haluavat käyttää. Meidän tulevien tulkkien on tämän vuoksi vaikeampi työllistyä tulkkausalalle, koska olemme asiakkaille uusia kasvoja.

Onko meillä vastavalmistuneilla tulkeilla enää saumaa työllistyä tämän tai lähivuosien aikana? Pitääkö meidän todella alkaa etsimään muun alan töitä ja hyväksyä tilanne, kun mitään radikaaleja opiskelijoita hyödyntäviä muutoksia ei tähän hätään ole luvassa? Opiskelemmeko neljä vuotta ammattikorkeakoulussa vain jäädäksemme työttömiksi? Miten meidät tulkkiopiskelijat voidaan jättää näin ahtaalle?

Mielessä kysymyksiä kysymysten perään. Eikä helpottavaa vastausta kuulu.

Millaisia vaihtoehtoja tulkkiopiskelijoilla on?

Vastavalmistuneiden tulkkien työllistymistilanne näyttää synkältä, joten olemme miettineet vaihtoehtoja. Opintojen jatkaminen saman alan lisäkoulutukseen vaikuttaa tässä tilanteessa turhalta. Yksi mahdollisuus on hakeutua työympäristöön, jossa kieli pysyy, mutta työtehtävät olisivat jotain muuta kuin tulkkausta. Tai voi jäädä kotiin ja perustaa perheen, koska äitiysloman ja -rahan saisi helpommin kuin työttömyysturvan. Työttömyysturvan ehtoja on juuri kiristetty, mikä tarkoittaa sitä, että vastaan tulisi ottaa työ kuin työ.

Eihän tässä systeemissä ole mitään järkeä tulkkiopiskelijoiden kannalta. Jos jäät työttömäksi, joudut muun alan töihin joka tapauksessa. Jos et luovu tulkin urasta, teet luultavimmin ensimmäiset vuodet muun alan töitä. Jos jatkat lisäkouluttautumista tulkkiopintojen parissa, opiskelet turhaan, ainakin tällä hetkellä.

Kaikilla tulkkiopiskelijoilla on varmasti ollut ajatus valmistumisesta ja työllistymisestä tulkkausalan kentälle. Motivaatiota on ylläpitänyt tieto hyvästä, antoisasta ja vaihtelevasta työstä. Vaikka motivaatio on hiipunut Kelan päätösten seurauksena, uskomme sen vievän meitä edelleen kohti tulevaa. Tulevaisuuden näyttäessä synkältä voimme edelleen olla ylpeitä ammatinvalinnastamme.

Toivomme kaikille tulkkiopiskelijoille toiveikasta tulevaisuutta, älkää lannistuko, sillä motivaatiolla ja periksi antamattomuudella pärjää pitkälle!

Jaana Paajanen ja Jenni Heikintalo
Viittomakielen tulkkiopiskelijat
Diakonia-ammattikorkeakoulu