Suomalaisessa yhteiskunnassa kuuroihin kohdistuneet oikeudenloukkaukset tiedetään huonosti tai ei lainkaan. Viittomakieliselle yhteisölle ne sen sijaan ovat kipeästi tuttuja. Ne ovat yhteisömme kansanperinteenä kulkeneita kertomuksia vääryyksistä, fyysisestä ja henkisestä väkivallasta sekä kielellisestä sorrosta.

Tutkimusryhmän tekemissä haastatteluissa toistuivat kokemukset siitä, kuinka valtiovalta, virkamiehet ja lääkärit ovat puuttuneet kuurojen itsemääräämisoikeuteen ja fyysiseen koskemattomuuteen esimerkiksi avioliittokiellon, oralistisen opetuksen, pakkosterilointien ja korvaleikkausten kautta. Yhtä selkeää syyllistä ei kuitenkaan ole, sillä kuuroja syrjivä kohtelu on ollut yhteiskunnan rakenteissa ja saanut usein polttoainetta myös ajan hengestä, kuten 1930-luvun rotuhygienia-ajattelusta ja pyrkimyksistä kuurouden parantamiseen. Toimenpiteillä on tavoiteltu yhteiskunnan etua, mutta se on tehty kuuron yksilön kustannuksella, ihmistä ajattelematta.

Raskaat aiheet, raskas aika

Hisayo Katsui on huojentunut siitä, että kahden vuoden tutkimus on saatu päätökseen.
– Tämä tutkimushanke vaikuttaa monen ihmisen tulevaisuuteen. Tiesimme sen alusta saakka, ja vastuu oli todella iso. Halusimme tehdä sen huolellisesti ja mahdollisimman hyvin, Katsui kertoo. – Prosessi on ollut raskas, aiheet ovat olleet raskaita kuunnella ja kirjoittaa auki.

Oman lisämausteensa tutkimukseen toi korona-aika, joka rajoitti fyysisiä kohtaamisia. Viittomakielisille kirjoitettu kieli on vieras kieli, joten kirjalliset suomen- tai ruotsinkieliset kyselyt  eivät välttämättä olleet paras tapa tiedonkeruuseen. Siksi haastatteluita toteutettiin myös etäyhteyksillä Zoomin kautta. Tutkija Maija Koivisto näkeekin vahvuutena sen, että viittomakieliselle yhteisölle videopuhelut ovat olleet arkipäivää jo kauan ennen pandemiaa.

Vääryyksien kaiku yltää sukupolvien yli

Historian vääryydet ovat jättäneet jälkensä kuuroihin. Se, että heitä ei ole hyväksytty omana itsenään, on haavoittanut kokonaisia sukupolvia.
– Tarkastelimme, kuinka ihmisten kokemat vääryydet ovat vaikuttaneet heidän itsetuntoonsa. He ovat sisäistäneet syrjinnän. Siitä tulee noidankehä. He luovuttavat pienimpienkin vastoinkäymisten edessä, Koivisto kertoo. – Havainnoimme myös sitä, kuinka taakka siirtyy sukupolvelta toiselle. Kuurot vanhemmat siirtävät sen kuuleville lapsilleen.

Vääryydet eivät kuitenkaan kuulu kokonaan historiaan: niitä tapahtuu tänäkin päivänä, mutta eri muodossa. Yksi vääryyksien muoto on se, että viittomakielelle ei anneta mahdollisuutta.
– Meillä on hienot lakitekstit ja oppaat, mutta käytännössä esimerkiksi viittomakieliseen varhaiskasvatukseen tai opetukseen ei osoiteta resursseja, Koivisto toteaa.

Yhteisön osallistaminen avainasemassa

Tutkijat Pauli Rautiainen ja Niina Meriläinen perehtyivät tutkimushankkeessa siihen, kuinka historian vääryydet tulisi kohdata ja kuinka sovintoprosessia tulisi viedä eteenpäin. Rautiainen pitää tärkeänä, että asioita ei lähdetä selvittämään vain instituutioiden kesken, vaan koko viittomakielinen yhteisö ja viime kädessä koko suomalainen yhteiskunta osallistettaisiin sovintoprosessiin.
– Pitäisi yrittää välttää sitä, että prosessin ytimeen ei kehystettäisi vain viittomakielisiä kuuroja, Rautiainen toteaa.

Tapahtuneita asioita tulisi lähteä käsittelemään monin eri tavoin, kuten esimerkiksi taiteen, kulttuurin ja kohtaamisten kautta.
– Tätä ei saa puristaa yhteen muottiin, Rautiainen korostaa. – Prosesseissa tulisi tuoda rohkeasti esiin, mitkä tapahtuneista asioista ovat loukkauksia ja mitkä eivät.
Pauli Rautiainen toivoo, että kuuroihin ja viittomakielisiin kohdistuva totuus- ja sovintoprosessi auttaisi yhteiskuntaa avartumaan ja rakentumaan monimuotoisemmaksi.

Tutkimusryhmän vetäjä Hisayo Katsui puolestaan toivoo, että Viitotut muistot -hankkeen loppuraportti auttaisi käynnistämään rakentavan keskustelun yhteisön ja yhteiskunnan välillä. Katso koko haastattelu videolta!

Viitotut muistot -hankkeen loppuraportti löytyy Valtioneuvoston sivuilta.