Suomessa on nykyään vaikea kasvaa viittomakieliseksi
Vain alle 10 % kuuroista ja huonokuuloisista lapsista syntyy perheeseen, jossa jo viitotaan. Muista kuurojen ja huonokuuloisten lasten perheistä
- vain pieni osa saa viittomakielen kotiopetusta
- suurimmalle osalle tarjotaan tukiviittomien opetusta
- osa opettelee viittomakieltä itsenäisesti sanakirjasta tai videoilta
- osa ei ole päässyt lainkaan tekemisiin viittomakielen kanssa.
Ennen viittomakieli opittiin viimeistään koulussa. Nyt kuurojen kouluja ei enää ole. Viittovista lapsista lähes kaikki käyvät koulua kuulevien kanssa, ja moni heistä on koulunsa ainoa viittomakielinen. Viittomakielistä opetusta saavat vain harvat, ja osa lapsista ei saa edes viittomakielen tulkkia tai viittovaa avustajaa. Sama tilanne on päiväkodeissa.
Myös kuurojen yhdistysten toiminta on muuttunut. Aiemmin viittovan lapsen koko perhe rohkeni tulla yhdistykselle tapaamaan muita viittomakielisiä, oppimaan kieltä ja tutustumaan kuurojen tapakulttuuriin. Nyt perheet eivät aina koe olevansa tervetulleita. Lisäksi on tärkeä ymmärtää, että coda-lapsetkin tarvitsevat viittomakieltä ja kuurojen yhteisöä.