Larin tarina
Opiskelut aloittanut 17-vuotias kuuro Lari jäi peruskoulun jälkeen ilman ystäväpiiriä. Kavereiden saaminen oli Larille helpompaa lapsuuden temmellyksessä – silloin oltiin paremmin samalla viivalla kuulevien kanssa. Lasten varttuessa korostuivat kuitenkin erot kielellisessä vuorovaikutuksessa ja uudessa nuorten porukassa hän alkoi vetäytyä muista. Nyt elämässä oli vain opinnot ja oma huone.
Nuorempana aktiivinen Lari kuitenkin kaipasi jotain elämäänsä. Toiveissa oli uuden harrastuksen aloittaminen, mutta kavereiden puute ja pidempään jatkunut syrjässä olo teki uusien asioiden ja sosiaalisten tilanteiden kohtaamisen pelottavaksi. Harrastus olisi vaatinut myös pärjäämistä uudessa kuulevien porukassa, jossa kukaan ei varmastikaan viittoisi. Tämä oli Larille kuormittava ajatus.
Larin avuksi tuli Kuurojen Liiton viittomakielinen kaveritoiminta. Hän sai kaverikseen aikuisen kuuron, Henrin, jonka kanssa Lari rohkeni käydä kokeilemassa useita paikallisia urheiluharrastuksia sählystä jalkapalloon, hurahtaen lopulta padeliin. Henrin näyttämällä esimerkillä Lari oppi, miten toimia kuulevien harrastajien kanssa ja rohkeni jatkamaan padelia itsekseen. Peliporukasta muodostui pikkuhiljaa Larin ensimmäinen kaveriporukka. Näin Lari koki olevansa vähemmän yksin kuin ennen.