Viittomakielenopettaja, filosofian maisteri Maritta Saara Elisabet Tarvonen-Jarva (os. Tarvonen) kuoli vaikean sairauden murtamana 28.4.2022 rauhallisesti kotonaan läheistensä ympäröimänä. Maritta oli kuollessaan 65-vuotias.

Maritta näki päivänvalon Helsingissä 13.10.1956. Hän oli monipolvisen kuurojen suvun jäsen. Maritta avioitui porilaisen Timo Jarvan kanssa, minkä jälkeen hän muutti Helsingistä Poriin. Liitosta syntyi kaksi poikaa, Markus ja Tuomas.

Maritta halusi tavoitteellisesti ja sinnikkäästi kouluttautua ja kehittää itseään. Lasten ollessa pieniä Maritta kertasi peruskoulun yläasteen iltakoulun muodossa. Sittemmin Maritta suoritti Kuurojen Liiton järjestämän viittomakielenopettajakurssin vuonna 1981. Perheen muutettua Turkuun vuonna 1989 Maritta jatkoi opiskeluaan Kuurojen kansanopistossa ja valmistui apuopettajaksi vuonna 1992. Tämän jälkeen Maritta sai valkolakin vuonna 1995. Filosofian maisteriksi Maritta valmistui Jyväskylän yliopistosta vuonna 2013.

Maritta toimi Kuurojen Palvelusäätiössä pidettynä viittomakielenopettajana, kunnes jäi eläkkeelle kesällä 2021. Viittomakielen opetus oli työ, jota Maritta rakasti.

Maritta oli järjestöaktiivi jo Porissa asuessaan. Turussa hän toimi kuurojenyhdistyksen puheenjohtajana kymmenisen vuotta. Maritta oli Kuurojen Liiton viittomakielitoimikunnan jäsen ja osallistui mm. viittomakielen kielipolitiikan valmisteluun. Hän oli myös Suomen kuurojen historiaseuran perustajajäsen.

Maritta oli kuurojen yhteisössä tärkeä, viisas, lämminhenkinen ja määrätietoinen ihminen. Kuurojen historia tarinoineen ja kielelliset oikeudet, erityisesti lasten oikeudet käyttää viittomakieltä kaikkina kasvuvuosinaan olivat lähellä hänen sydäntään. Viittomakielen kielenhuollosta Maritta halusi pitää vahvasti huolta, mistä hänen sosiaalisen median monet viittomakieliset julkaisut kertovat. Maritta oli myös vahvasti kuolemaansa saakka mukana totuus- ja sovintoprosessissa, jossa selvitetään kuurojen kokemia vääryyksiä.

Luonto, hengelliset arvot, estetiikka, matkustelu, kulinarismi, teatteri ja syvälliset keskustelut olivat Marittalle tärkeitä. Hänellä oli myös hyvä huumorintaju.

Marittan varhainen lähtö oli menetys kuurojen yhteisölle. Häntä jäävät kaipaamaan oma perhe, sukulaiset ja laaja ystäväpiiri.

Kuurojen Liitto ottaa lämpimästi osaa omaisten suureen suruun.

Jaana Aaltonen