Lapset pääsivät esittämään huolensa suoraan Kuurojen Liiton, Opetushallituksen, Oppimis- ja ohjauskeskus Valterin, Suomen Kuurojen Urheiluliiton ja Teatteri Totin edustajille. Kokouksen vahva lapsilähtöisyys teki selväksi, että päättäjillä on kiireellisen vastuun paikka.

Miksi kuurojen luokissa saa olla vain kahdeksan oppilasta?

Koulunkäynti herätti paljon kysymyksiä. Lapsia ihmetytti, miksi kuurojen luokissa sallitaan vain kahdeksan oppilasta, vaikka kuulevien luokissa voi olla jopa kaksikymmentä. Opetushallituksen Irja Seilola ja Valterin Caroline Heinrichs selvensivät, että kuurojen oppilaiden luokat ovat pieniä, koska ne kuuluvat erityisopetukseen, jossa ryhmäkoot ovat tavallista pienempiä.

Esille nousi myös se, ettei vaihtoehtoisia rakenteita ole ollut helppo luoda: Kuurojen Liiton toiminnanjohtaja Markku Jokinen kertoi, että viittomakielisen koulun perustamista on aiemmin selvitetty pitkälle, mutta hanke kaatui hallinnollisiin esteisiin.

Unelma koulusta, jossa kuurot, coda- ja soda-lapset voisivat oppia yhdessä tasavertaisesti viittomakielisessä ympäristössä, elää kuitenkin vahvana.

Jokinen korosti kokouksen lapsilähtöisyyttä ja sitä, miten paljon aikuiset voivat oppia lasten omista kokemuksista.

– Tapaaminen oli minulle hyvin antoisa ja vastaanotto lämmin. Parasta oli kokouksen lapsilähtöisyys: lapset saivat kertoa kokemuksistaan ja ideoistaan omasta näkökulmastaan, ja me aikuiset saimme oppia heiltä. Yhdessä lasten kanssa voidaan löytää keinoja poistaa esteitä oppimisen ja vuorovaikutuksen tieltä, ja siksi tällaisia kokouksia tarvitaan lisää, sanoo Jokinen.

Suomen kielen oppiminen takkuaa – englanti valtaa kuurojen lasten arjen

Kokouksessa nousi esiin vakava huoli suomen kielen luku- ja kirjoitustaidon kehityksestä, sillä lapset kertoivat lukevansa ja kirjoittavansa englantia sujuvammin kuin suomea. Tämä paljastaa selkeitä puutteita kuurojen opetuksen rakenteissa: englanti näkyy arjessa kaikkialla, kun taas suomen oppiminen nojaa liikaa opettajakohtaisiin ratkaisuihin, koska yhtenäisiä tavoitteita ja menetelmiä ei ole.

Aikuiset peräänkuuluttivat selkeämpää opetussuunnitelmaa, opettajien täydennyskoulutusta ja visuaalisia, systemaattisia opetusmenetelmiä. Keskustelussa nostettiin esiin myös oppimista tukevia keinoja: esimerkiksi sanojen sormittaminen lihasmuistiin on erittäin tärkeä menetelmä, jota ei nykyisellään hyödynnetä riittävästi. Lapset jakoivat lisäksi omia viittomakielipohjaisia muistisääntöjään, kuten käsimuototarinoita, jotka auttavat sanojen oikeinkirjoituksessa.

Lasten viesti oli selkeä: suomen oppimisesta ei saa tehdä kohtuuttoman vaikeaa. He tarvitsevat ympäristön, jossa osaaminen, materiaalit ja rakenteet tukevat oppimista.

Päättäjien pitää toimia, eikä vasta vuosien päästä

Kokouksen henki oli yhtä aikaa utelias ja määrätietoinen. Lapset toivat esiin toiveitaan rohkeasti, ja heidän kysymyksensä osoittivat, ettei kyse ole yksittäisistä pulmista, vaan rakenteellisista ongelmista, joiden ratkaisu on päätöksentekijöiden käsissä.

Samat teemat toistuvat Viittovien perheiden 9.9.2025 julkaisemassa vetoomuksessa.