Vammaisten tulkkauspalveluita käyttävien ja tuottavien etujärjestöt keskustelivat tiistaina 16.4. sosiaali- ja terveysministerin erityisavustaja Hannu Peurasaaren kanssa tarpeesta arvioida vammaisten henkilöiden tulkkauspalveluun liittyvän lakikokonaisuuden toimivuus.

Tulkkauspalveluita käyttävien vammaisten etujärjestöt ja tulkkien ja tulkkauspalveluita tuottavien yritysten järjestöt esittivät syksyllä sosiaali- ja terveysministeriölle, että vammaisten tulkkauspalveluun liittyvä lakikokonaisuus tulisi arvioida huolella ja että arviointityö pitäisi käynnistää nopeasti. Tapaamisessa ilmeni, että sosiaali- ja terveysministeriössä on tunnistettu samankaltainen tarve. Sosiaali- ja terveysministeriön virkakunnan näkemyksen mukaan arviointityö tulisi tehdä lähivuosina, mutta päätöksen työn käynnistämisestä tekee ministeri.  On vielä epäselvää, tulisiko työ tehdä sosiaali- ja terveysministeriön vai oikeusministeriön vetämänä.

Vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelua koskeva laki on ollut voimassa vuodesta 2010. Laki määrittelee, että jos vammainen henkilö ei saa riittävää ja hänelle sopivaa tulkkausta muun lain nojalla, tulkkauspalvelu järjestetään tulkkauspalvelulain nojalla. Kielellisistä oikeuksista tai viranomaisen järjestämästä tulkkauksesta ja kääntämisestä on säädetty yli kymmenessä eri laissa. Lakipohjan hajanaisuus aiheuttaa jatkuvasti epäselvyyksiä siitä, kenen vastuulla vammaisten tulkkauspalvelun järjestäminen on. Viranomaiset eivät tunne lakia riittävästi ja olettavat järjestämisvastuun olevan pääsääntöisesti Kelalla. Ministeriön tulisikin antaa tai lisätä ohjausta eri viranomaisille ja hyvinvointialueille tulkkauspalvelun järjestämisestä. Lakikokonaisuudesta johtuvien epäselvyyksien ja ohjeistuksen puutteen vuoksi tulkkauspalvelu ei toimi siten kuin se voisi toimia.

Tulkkauspalvelua käyttävät asiakkaat kohtaavat palvelun toteutumisessa jatkuvasti ongelmia. Usein koko palvelua ei saada järjestymään, vaikka laki siihen velvoittaa, tai tulkkeja tilaavat paikalle sekä Kela että viranomainen. Tällöin useat tahot tekevät turhaa työtä ja hukataan yhteiskunnan resursseja. Useimmiten Kelan kautta tilattu tulkki lähtee näissä tilanteissa pois. Välikäteen jää turhaan tilattu tulkki, joka saattaa jäädä ilman palkkaa, tai ainakin yritys, joka maksaa tulkille palkan, mutta ei voi laskuttaa tilattua työtä Kelalta.

Tapaamiseen osallistuivat Finlandssvenska teckenspråkiga rf, Kehitysvammaliitto ry, Kieliasiantuntijat ry, Kuuloliitto ry, Kuurojen Liitto ry, Suomen Kuurosokeat ry, Suomen Puhevammaisten tulkit ry ja Tulkkauspalvelun tuottajat TUPA ry.

Lisätietoa:

Viittomakielilaissa (359/2014) määritellään Viittomakieltä käyttävän kielelliset oikeudet:

”Viittomakieltä käyttävän oikeudesta saada opetusta omalla kielellään ja viittomakielessä oppiaineena säädetään perusopetuslaissa (628/1998), lukiolaissa (629/1998), ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa (630/1998) ja muussa opetusta koskevassa lainsäädännössä. Koulutuksesta, tutkimuksesta ja kielenhuollosta säädetään erikseen.

Oikeudesta käyttää viittomakieltä tai viranomaisen järjestämästä tulkitsemisesta ja kääntämisestä säädetään

• hallintolaissa (434/2003),
• hallintolainkäyttölaissa (586/1996),
• esitutkintalaissa (805/2011),
• oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetussa laissa (689/1997),
• sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa (812/2000),
• potilaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa (785/1992),
• ulosottokaaressa (705/2007),
• vankeuslaissa (767/2005),
• tutkintavankeuslaissa (768/2005),
• poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetussa laissa (841/2006)
• sekä muussa eri hallinnonaloja koskevassa lainsäädännössä.

Tulkkauksen järjestämisessä viittomakieltä käyttävälle noudatetaan vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta annettua lakia (133/2010), jos viittomakieltä käyttävä ei saa riittävää ja hänelle sopivaa tulkkausta muun lain nojalla.