Joulun viettoa kuuron lapsen silmin:
”Meidän suku kokoontuu aina joulupäivänä mummolaan. Siellä on ihana tunnelma – aito kuusi, kynttilöitä ja kimaltavia koristeita. On kiva nähdä mummo ja vaari, serkut, tädit ja setä. Harmittaa kuitenkin, ettei kukaan heistä osaa viittoa. Usein heiltä unohtuu, että olen kuuro.
Joulupöydässä sukulaiset puhuvat eläväisesti keskenään. Yritän seurata heidän ilmeitään, mutta suun liikkeistä on mahdotonta saada selvää. Säikähdän, kun tunnen lattian tärähtävän voimakkaasti. Setä nauraa kippurassa ja muutkin alkavat nauraa. Olisi mukava tietää, mille nauretaan. Haluaisin kertoa kaikille mahtavista joululahjoistani, mummolle, miten hyvää ruoka oli ja vaarille, mikä kellarissa pelottaa.
Haluaisin osallistua.”