Juhlaseminaarin juontajat Kaisa Alanne ja Janne Kankkonen käynnistivät iltapäivän toivottamalla hyvää viittomakielten päivää kaikille paikan päällä ja etänä osallistuneille. Merkkivuoden kunniaksi liitto omisti seminaarin C.O. Malmin elämäntyölle sekä sen merkitykselle nykypäivässä.

Tilaisuuden ensimmäisessä puheenvuorossa syvennyttiin Suomen Kuurojen Historiaseuran varapuheenjohtajan ja Humakin lehtorin Outi Ahosen johdolla C.O. Malmin merkitykseen ja muistoihin. Ahonen pohti myös tulevaisuutta ja sitä, miten kuurojen kulttuuriperintöä tullaan jatkossa vaalimaan. Tässä tärkeässä roolissa ovat Kuurojen museo, Kuurojen Liiton Viittomakielinen kirjasto sekä erilaiset arkistot. Kuurojen Historiaseura on parhaillaan mukana projektissa, jossa kartoitetaan Malmin oppilaita vuosilta 1846–1863. Selvitystä vetää sukututkija Anne Metsäpuro, ja sen on määrä valmistua syksyllä.

Kuurojen koulut katosivat – mitä tilalle?

Tutkijatohtori Maija Koiviston puheenvuoron aiheena oli kuurojen koulut ja niiden katoaminen. Taustalla on muun muassa pian julkaistava artikkeli, jonka toisen kirjoittajana on professori Hisayo Katsui.

Koivisto totesi, että Suomessa ei ole enää yhtään ns. kuurojen koulua. Tutkimusten mukaan yhtenä tähän vaikuttaneena tekijänä on ollut inkluusiopolitiikka ja sen myötä vahvistunut lähikouluideologia. Toisena tekijänä on ollut sisäkorvaistutteen yleistyminen ja medikalisaatio, joiden seurauksena on syntynyt ajatus, ettei viittomakieltä enää tarvita.

Tällä hetkellä viittomakielisten oppilaiden määrästä ei ole tilastoja. Viittomakieliseen opetukseen pääsy on heikentynyt, ja tuesta on tullut sattumanvaraista. Koiviston mukaan Deaf Studies -näkökulma haastaa nykyisen inkluusiokäsityksen: oppilaat ovat hajallaan ilman viittomakielistä ympäristöä. Inkluusion tulisi tarkoittaa sitä, että viittomakieli on koulussa aidosti läsnä ja oppilailla on mahdollisuus viittomakieliseen vertaisyhteisöön.

Lopuksi Koivisto avasi keinoja kohti kestävämpää viittomakielistä opetusta: alueelliset viittomakieliset keskukset, opetuksen erilaiset hybridimallit, osaamisen tuki opettajille sekä seurannan ja osaamisen keskittäminen.

Tämän jälkeen nähdyllä videolla eri koulujen viittomakieliset oppilaat pääsivät itse kertomaan, mikä koulussa on kivointa. Monessa kommentissa korostui viittomakielisen ympäristön merkitys ja viittomakieliset kaverit.

Kieli ja monilukutaito oppimisen perustana

Väitöskirjatutkija Ulla Sivusen aiheena oli kieli, monilukutaito ja oppiminen. Tutkimuksessaan Sivunen on selvittänyt monilukutaitoa ja sitä, miten erilaiset ympäristöt sekä erityisesti kieli ja kulttuuri vaikuttavat siihen. Perinteinen lukutaito on keskittynyt painettuun tekstiin, mutta nykyisessä digimaailmassa tiedonsaanti on hyvin monimuotoista.

Mitä tämä sitten tarkoittaa viittomakielisen näkökulmasta: mitkä ovat monilukutaidon ja oppimisen mahdollisuudet? Tähän vaikuttaa, millä tasolla suomen kielen ja viittomakielen osaaminen on. Osa liikkuu sujuvasti kummakin kielen maailmassa. Osalle taas suomenkielisen tekstin ymmärtäminen on vaikeaa, mikä aiheuttaa esteitä oppimisessa. Tutkimuksessa selvisi myös, että osa materiaaleista oli esteellisiä oppilaille.

Sivusen mukaan suurimpia haasteita ovat viittomakielten puuttuminen opetussuunnitelmista sekä inklusiivisen opetuksen suuri vaihtelu. Opetusta tulisi viedä enemmän kaksikieliseen suuntaan ja tuoda viittomakieli muutenkin vahvemmin mukaan opetukseen. Tämä edellyttää opetussuunnitelmien laaja-alaista kehittämistä.

Oppimateriaalia suomenruotsalaisella viittomakielellä

Kuurojen Liiton erityisasiantuntija Annika Aalto ja projektityöntekijä Karin Hoyer kertoivat Teckenvis-hankkeesta (2025-2026). Tavoitteena on tuottaa opetusmateriaalia suomenruotsalaisella viittomakielellä, ja rahoitus tulee Opetushallitukselta. Aluksi on kartoitettu, millaisia tarpeita opetusmateriaalille on, ja seuraavana askeleena on materiaalin tuottaminen.

Projektin haasteena on ollut muun muassa se, että suomenruotsalaisesta viittomakielestä ei ole arviointimittareita. Lisäksi oppilaiden viittomakielen osaaminen vaihtelee suuresti. Myös opettajat tarvitsevat tukea työhönsä.

Oppimateriaali tullaan julkaisemaan Viittomakielisessä kirjastossa.

Ennen seuraavan puheenvuoron alkua katsottiin Signmarkin hieno rapvideo Carl Oscar Malm.

Opetusministeri kertoi käynnissä olevasta selvityksestä

Seminaarissa vieraillut opetusministeri Anders Adlercreutz korosti omassa puheenvuorossaan, että jokaisella lapsella tulee olla oikeus oppia omalla kielellään. Hän totesi, ettei viittomakieltä käyttävien lasten oikeus opetukseen omalla kielellä toteudu tällä hetkellä kaikilta osin arjessa.

Ministerin mukaan hallitus haluaa vahvistaa kotoperäisten vähemmistökielten, mukaan lukien viittomakielten, asemaa. Opetus- ja kulttuuriministeriö selvittää parhaillaan, miten viittomakielisten lasten asemaa varhaiskasvatuksessa sekä esi- ja perusopetuksessa voidaan vahvistaa. Selvitystä tekee väitöskirjatutkija Ulla Sivunen, ja sen tuloksia odotetaan vuoden loppuun mennessä. Ministerin mukaan selvityksen tavoitteena on luoda pohjaa tuleville kehittämistoimille.

Puheessaan Adlercreutz viittasi myös käynnissä olevaan kuurojen ja viittomakielisten valtiolliseen totuus- ja sovintoprosessiin, joka käynnistyi viime vuonna. Prosessin loppuraporttia odotetaan ensi vuoden loppuun mennessä.

Yhtenäinen kielipolku puuttuu

Paneelikeskustelussa olivat mukana Maija Koivisto (Helsingin yliopisto), Ulla Sivunen (Jyväskylän yliopisto), Netta Keski-Levijoki (Viittovat perheet), Caroline Heinrichs (Valteri), erityisopettaja Jaana Aaltonen (Pitäjänmäen peruskoulu), opetusneuvos Irja Seilola (Opetushallitus) ja Mikael Johnson (DHBS). Paneelia veti Elina Pokki.

Keskustelussa korostui kielen merkitys kaiken oppimisen perustana. Paneelin yhteisen näkemyksen mukaan lapsen oikeus omaan kieleen ei toteudu yhdenvertaisesti, eikä viittomakieliselle kielipolulle ole selkeää suunnitelmaa tai seurantaa. Viittomakieli ei ole automaattinen oikeus, vaan jää usein vanhempien aktiivisuuden varaan. Oppilaat ovat hajallaan, ja ryhmäopetusta sekä vertaisvuorovaikutusta on liian vähän.

Muutosta tarvitaan jo varhaiskasvatukseen, jossa viittomakieli ei näy riittävästi lainsäädännössä eikä käytännöissä. Tarvitaan varhaisen tuen malli, selkeämmät nivelvaiheet ja yhtenäisemmät käytännöt, jotta viittomakielisyyden polku turvataan varhaiskasvatuksesta koko koulupolun ajan. Viittomakielen pitäisi olla luonnollinen osa arkea, eikä jokin hankalasti tavoiteltava asia.

Vuoden viittomakielitekopalkinto 2025 Viittoville perheille

Kuurojen Liitto myönsi Vuoden viittomakieliteko 2025 -tunnustuspalkinnon Viittovat perheet ry:lle. Kuurojen Liiton hallituksen perusteluissa todettiin muun muassa, että yhdistyksen määrätietoinen vaikuttamistyö on lisännyt tietoisuutta viittomakielisten lasten kielellisistä oikeuksista.

Lisätietoja palkinnosta ja sen perusteluista oheisesta linkistä.