Kela antoi vuonna 2024 kielteisen päätöksen asiakkaalle, joka haki tulkkauspalvelua elokuvan katsomiseen osana suurempaa tapahtumaa. Tilaisuuteen sisältyi elokuvan jälkeen yhteistä keskustelua. Päätöksestä valitettiin sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakuntaan (SAMU), joka antoi asiassa ratkaisunsa 6.11.2025.

Lautakunta kumosi Kelan päätöksen ja totesi, että tulkkauspalvelut eivät rajoitu ainoastaan ihmisten välisiin vuorovaikutustilanteisiin. Vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta annetun lain  mukaista tulkkauspalvelun tarvetta voi olla myös tallenteisiin, kuten elokuviin.

Lautakunnan mukaan elokuvan seuraaminen on harrastamiseen tai virkistykseen liittyvää toimintaa, johon henkilöllä voi lain perusteella olla oikeus saada tulkkauspalvelua. Lautakunta katsoi, että Kela ei ollut arvioinut tulkkauspalvelun tarvetta lain edellyttämällä tavalla, eikä hakemusta olisi tullut hylätä sillä perusteella, että tulkkaustilanteessa ei ollut kolmatta henkilöä.

Lautakunnan linjaus vahvistaa, että tulkkauspalvelua voidaan myöntää myös tilanteisiin, jotka eivät ole perinteisiä vuorovaikutustilanteita. Myös vakuutusoikeus on aiemmin todennut, ettei tulkkauspalvelulain esitöissä edellytetä palvelun rajaamista vain ihmisten välisiin kohtaamisiin.