Tämä lisäleikkaus vaarantaisi viittomakielisille suunnatut elintärkeät palvelut – vertaistuen, neuvonnan, oikeuksienvalvonnan sekä tiedonsaannin – joita mikään muu taho Suomessa ei tarjoa. 

Leikkaukset ovat räikeässä ristiriidassa sekä YK:n vammaissopimuksen velvoitteiden että käynnissä olevan totuus- ja sovintoprosessin tavoitteiden kanssa. Kuurojen Liitto vaatii, että 100 miljoonan euron lisäleikkaus poistetaan kokonaan esityksestä ja järjestöjen rahoitus ja toimintaedellytykset turvataan.  

Hallitus on jo tehnyt mittavat leikkaukset sote-järjestöjen toimintaan. Tämän sektorin näin merkittävä heikentäminen ja jatkuva epävarmuus vaikuttaa laajasti koko yhteiskuntaan – se uhkaa ihmisten hyvinvointia, arvojamme, työllisyyttämme sekä yhteiskuntamme moniäänisyyttä. Millainen yhteiskunta Suomi haluaa olla? Näitä kansalaistenkin epäoikeudenmukaiseksi kokemia leikkauksia on vaikea ymmärtää, etenkin kun niiden säästövaikutukset ovat pienet mutta haitalliset seuraukset yhteiskunnalle merkittävät. 

SOSTE ei hyväksy jättimäistä järjestöleikkausesitystä 

– Se tarkoittaisi, että sosiaali- ja terveysjärjestöjen valtionavustuksista leikattaisiin tällä hallituskaudella yli 60 prosenttia, kun jo aiemmin hallitus on päättänyt 140 miljoonan euron leikkauksista. Esitetty jättileikkaus ei tasapainota Suomen julkista taloutta, vaan se entisestään syventää sosiaali- ja terveyspalveluiden kriisiä ja järjestöjen ahdinkoa. Eniten tästä kärsivät ne ihmiset, jotka saavat tai hakevat apua ja tukea järjestöistä, painottaa SOSTEn pääsihteeri Vertti Kiukas. 

Sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat keskeinen osa suomalaista sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Järjestöt auttavat lapsiperheitä, nuoria, kriisejä kohdanneita, vanhuksia, yksinäisiä, muistisairaita, pitkäaikaissairaita, vammaisia ja kaikkien heidän läheisiään. Järjestöjen tuki paikkaa julkisten palvelujen aukkoja ja säästää yhteiskunnan kuluja. 

Sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat joutuneet jo aikaisempien leikkausten vuoksi supistamaan ja lopettamaan monia palvelujaan, kuten chat- ja kriisipuhelinpalveluja sekä vertais- ja kohtaamispaikkatoimintaa. Jos järjestöt eivät enää pysty tarjoamaan tukea, ihmiset hakevat ennen pitkää apua jo valmiiksi tiukoilla olevilta hyvinvointialueilta tai pahimmassa tapauksessa putoavat kaikkien turvaverkkojen ulkopuolelle.