Hallitusohjelmaan (2019) on kirjattu lupaus käynnistää ”valtiollinen sovintoprosessi kuuroihin kohdistuneista oikeudenloukkauksista Suomen historiassa.”. Maailman mittakaavassa ainutlaatuista päätöstä edelsi kansalaisyhteiskunnan, ml. allekirjoittaneiden edustamien järjestöjen, työ viranomaisten ja valtion herättelemiseksi. Tärkeä prosessi on nyt käynnistynyt. Valtioneuvoston kanslia on tilannut taustatutkimuksen, jossa historiaa selvitetään sekä kerätään tietoa varsinaista sovintoprosessia varten.

Samaan aikaan valtion tulisi edistää myös muuta prosessia.

Olemme tuoneet joka kohdassa esiin niitä lähtökohtia, joihin valtiollisen prosessin on syytä nojata. Kuurojen ja viittomakielisten yhteisön ja heitä edustavien tahojen on oltava mukana prosessin jokaisessa vaiheessa, ei vain kuultavana vaan aktiivisesti mukana prosessia suunnittelemassa. Meillä allekirjoittaneilla on hallitukselle lisäksi muutama, käsittääksemme kiireellistä pohdintaa vaativa kysymys.

Ensiksi, ’sovintoprosessi’ on nimenä vaillinainen. Ilman ’totuutta’ ei voi olla sovintoa. Prosessin nykyinen nimi ei vastaa kansainvälistä perinnettä totuus- ja sovintokomissioista. Se on myös ristiriidassa parhaillaan Suomessa käynnissä olevan toisen tärkeän prosessin, saamelaisiin kohdistuneiden loukkausten totuus- ja sovintoprosessin nimen kanssa. Emme näe, että hallitusohjelman kirjaus voisi olla este sille, että hallitus täsmentää prosessin nimeä vastamaan muita prosesseja Suomessa ja kansainvälisesti.

Toiseksi, viranmaisten tulee tiedottaa laajasti käynnistyneestä prosessista jo nyt. Tiedottamista tarvitaan kipeästi etenkin viittomakielillä. Tiedottamisvastuu ei voi olla vain kuurojen yhteisöllä. Kuten myös saamelaisten totuus- ja sovintokomission valmistelussa on todettu, luottamuksen olemassaolo on edellytys prosessille. Mikäli viittomakielisten yhteisö ei tiedä käynnissä olevasta prosessista riittävästi, on luottamuksen rakentuminen vaikeaa. Tämä johtaa myös kysymykseen totuus- ja sovintoprosessin kielellistämisestä. Käsitteistö perustuu tällä hetkellä pitkälti suomenkielisiin käsitteisiin. Tästä syystä onkin tärkeää ryhtyä pohtimaan jo prosessin alkuvaiheessa viittomakielistä käsitteistöä – sekä suomalaiselle viittomakielelle että suomenruotsalaiselle viittomakielelle – ja myös viittomakieltemme asemaa koko prosessissa.

Kannustamme hallitusta näillä evästyksillä toteuttamaan tämän merkittävän prosessin, jonka seurauksena viittomakielisiin ja kuuroihin kohdistuneet vääryydet voidaan vihdoin tuoda päivänvaloon ja miettiä miten valtio niihin vastaa. Näin voidaan katkaista sukupolvelta toiselle siirtyneet taakat ja traumat sekä turvata viittomakielisten ihmisten oikeudet.

Markku Jokinen, toiminnanjohtaja, Kuurojen Liitto

Kaari Mattila, pääsihteeri, Ihmisoikeusliitto