Selvitys käsittelee erityisesti Suomen kotoperäisiä kieliä, joita ovat saamen kielet, romanikieli, karjalan kieli, suomalainen viittomakieli ja suomenruotsalainen viittomakieli. Selvityksessä tutkittiin lainopillisin menetelmin, mitä perustuslain momentti oikeudesta ylläpitää ja kehittää omaa kieltä ja kulttuuria tarkoittaa.

Lisäksi selvityksessä kartoitettiin keinoja, joilla kotoperäisten kielten asemaa voitaisiin lainsäädännössä vahvistaa.

Puutteita varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa

Selvityksessä havaittiin puutteita mm. viittomakielisen varhaiskasvatuksen osalta. Lisäksi selvityksessä todetaan, että voimassa oleva lainsäädäntö näyttäisi turvaavan oikeuden viittomakieliseen perusopetukseen ennen kaikkea oppilaan kuulovamman perusteella. Viittomakieli voi kuitenkin olla kuulevan oppilaan äidinkieli.

Puutteena nähtiin myös mm. se, että yleisiä kielitutkintoja ei voi tällä hetkellä suorittaa viittomakielellä.

Lainsäädännön vahvistaminen

Selvityksen mukaan kotoperäisten kielten asemaa voitaisiin lainsäädännössä vahvistaa esimerkiksi varhaiskasvatuksen ja opetuksen sekä tiedotusvälineiden osalta. Myös perustuslain yleinen turvaamisvelvoite tukee kielellisten oikeuksien edistämistä viranomaisten toiminnassa.

Selvityksen on tehnyt oikeusministeriön toimeksiannosta julkisoikeuden apulaisprofessori Maija Dahlberg Itä-Suomen yliopistosta. Selvitys on luettavissa kokonaisuudessaan oheisesta linkistä.