Kun tämä Kuurojen lehti saavuttaa lukijansa, monenlaisia asioita on tapahtunut. Suomen hallitus on pitänyt budjettiriihensä. Järjestöt ovat pelonsekaisen toivon vallassa laatineet ensi vuoden STEA-hakemuksensa. Kuurojen Liittoon on valittu uusi toiminnanjohtaja.

Mutta tätä kirjoittaessani on vielä elokuun loppu. Ruska hiipii jo puihin, kurjet kokoontuvat pelloille ja tuovat mieleen katkelman Paavo Haavikon runosta: ne lentävät itään, itkun ne kuulevat, kurjet kuningaslinnut, ne tuntevat kyllä murheen. Suruviesti on tavoittanut Suomen kuurot: yksi on joukostamme poissa, aivan liian aikaisin. Katja Merentie oli kuurojen kehitysyhteistyön pioneeri, rohkea maailmanparantaja ja eläinten ystävä. Hän loi perustan Kuurojen Liiton kehitysyhteistyölle muun muassa Kambodžassa. Sittemmin Katja kouluttautui tekstiiliartesaaniksi. Hän oli tavattoman lahjakas työssään. Viime aikoina hän haaveili tekevänsä Raja-Karjalan puvun karjalaisten juuriensa kunniaksi. Saatelkoot lämpimät muistomme sinut turvallisesti yli Tuonelan virran, Katja.

Murheesta huolimatta elämä jatkuu, rohkeana ja itsepintaisena se kurkottaa kohti iloa. Runsaasti uutta on versomassa. Toiminnanjohtajan vaihdos kuljettaa Kuurojen Liittoa kohti uudenlaisia tekemisen tapoja, ja rahoituspaine vauhdittaa näitä muutoksia. Totuus- ja sovintoprosessin totuusvaihe kääntyy loppusuoralle. Sitten kuuluisi alkaa sovintovaihe, jossa yhteiskunnalta odotetaan meihin kohdistuneiden vääryyksien tunnustamista. Sovinnossa mitataan viime kädessä sitä, nähdäänkö meidät aidosti osana suomalaista yhteiskuntaa.

Aika, jota elämme, on saanut minut pohtimaan, kenelle Kuurojen Liiton hallitus on viime kädessä vastuussa: liitolle vai kuurojen yhteisölle? Ehkä kysymys itsessään on kompa. Hallituksen tehtävänä on huolehtia liitosta, ja liitto käyttää vaikutusvaltaa kuurojen ja viittomakielisten elämän kannalta tärkeissä kysymyksissä. Liitto palvelee viittomakielisiä, olivat he yhdistyksen jäseniä tai eivät. Liitosta huolehtiminen on siis yhteisön oikeuksien puolustamista, kuten Kuurojen Liiton isä Albert Tallroth asian tarkoittikin.

Uusi versoo aina aiemmin kylvetystä. Katjan perintö jatkuu niiden kuurojen elämässä, joiden tulevaisuutta hän oli rakentamassa, ja Kuurojen Liittoa rakennetaan Tallrothin aloittaman työn pohjalta tämän päivän yhteisölle. Kun yksi matka päättyy ja toinen alkaa, tärkeintä on muistaa, keitä varten kuljemme.

Salla Fagerström
puheenjohtaja
Kuurojen Liitto ry