Miltä tuntuisi olla päiväkodin ainoa kuuro lapsi?
On todella harvinaista, että kuuro lapsi pääsisi varhaiskasvatukseen sellaiseen paikkaan, jossa olisi myös muita viittovia lapsia, ja jossa lapsen viittomakielisyys huomioitaisiin. Sen sijaan on hyvin yleistä, että kuuro lapsi sijoitetaan – usein vanhempiensa toiveista huolimatta – päiväkotiin, jossa edes kukaan työntekijöistä ei osaa lainkaan viittoa.
Näetkö minut?
Lapsi, jonka pitäisi päiväkodissa kehittyä niin sosiaalisesti kuin kielellisesti, joutuukin eristetyiksi muista – ei vain ”kuulomuurin” vaan myös kielimuurin takia. Pahimmillaan viittomakielinen lapsi joutuu kommunikoimaan päiväkodissa, koko päivän, pelkkien kuvakorttien välityksellä.
Suodaanko lapsen kehittymiselle tällöin reilut edellytykset?
Paremmat ratkaisut ovat mahdollisia
Vuoden 2019 viittomakieliteko -palkinnon ansainnut päiväkoti Franzenia on tästä loistava esimerkki. Viittomakielisten lasten kielellinen yhdenvertaisuus ei kuitenkaan toteudu ilman pitkäjänteistä työtä. Myös Franzenian päiväkotiryhmän perustamisen taustalta löytyy Kuurojen Liiton eri asiantuntijoiden vuosia kestänyt yhteistyö viittomakielisten perheiden kanssa ja useiden tahojen vetoomukset kaupungille.
Vaikuttamistyötä kielellisten oikeuksien parantamiseksi hankaloittaa alueellinen epätasa-arvo, etenkin suomenruotsalaista viittomakieltä käyttävien perheiden kohdalla.